Matka menneisyyteen, osa 3 "Mökin vuodet"

Soittotoiminta jatkui Mökin autenttisessa tunnelmassa. Myös pieni kyläyhteisö oli pannut merkille ruohottuneen pihapiirin kasvaneen aktiviteetin. Vähitellen, kuin mukaan liueten, muodostui Mökin toiminnan ympärille pieni piiri ihmisiä. Varsinainen soittotoiminta pysyi aina toiminnan focuksena, mutta mukaan liittyi ihmisiä mitä erilaisimmin vaikuttimin.

Merkittävimmät kehitysaskeleet otettiin laiterintamalla. Soittimet ja oheiselektroniikka elivät renesanssin aikaa, vaikka toiminnan budjetti perustui pääosin kesätöistä saatuihin ansioihin. Toki luovuuttakin käytettiin kaluston hankinnassa. Erityiskiitos tässä kyläkoulun musiikkiluokalle, joka myötämielisesti lainasi osan laitteista. Myös kalustukseen kiinnitettiin huomiota. Huutokaupan aarre oli 5 markkaa maksanut sohva, joka talkoovoimin saatiin soviteltua kapeasta oviaukosta uuteen kotiin. Sohvan ominaisuuksiin kuului avattava vuode, jossa nukuttiin pää jalkoja alempana. Todistetusti.

Muutamassa vuodessa Mökin toiminta vakiintui omiin uomiinsa, allekirjoittaneen pitäessä sitä jopa ympärivuotisena kotinaan. Vuodet vierittivät muita soittomiehiä ympäri Suomea, mutta Mökin vetovoima kesti kasvaneet etäisyydet helposti. Tuttu oli se näky, kun nurmettunut piha täyttyi matkamiesten autoista. Pian jo soitto soi ja vanhat hirret huokailivat. Viikonloppu oli alkanut.

Soittotaidotkin karttuivat hitaasti. Hyvin hitaasti. Toisaalta toiminta oli (ja on) hyvin vapaamuotoista, varsinaisia tavoitteita tai suorituspaineita ei orkesterilla ollut. Toisinaan ilta vietettiin demo -äänitteiden parissa, seuraava aamu tuloksia hämmästellen. Harrastuksessa vastakkain olivat aina käytettävissä oleva varallisuus/aika. Kauhun tasapainoa ylläpiti lisääntyvät opiskelu-, työ- ja perhevelvoitteet. Noilta ajoilta kertyi niin valtava määrä muistoja ja kokemuksia, ettei niiden kirjaamiseen riitä minkään blogin sivut. Hyvä niin.

-Pekka-