Analogiaa

01000111110101010000101010100010111110011010101010010101001

Bittivirrassa aikansa kahlailtuaan sitä tajusi analogitekniikan voittamattomuuden...
...ainakin kitarakamoissa.
Kuuraketit onkin sitten eri juttu.

Pikkuhiljaa on laskutaidottoman vinguttajan kalustosta poistunut monenmoista vilkkuvaloa, joita on aiemmin hankittu soundia hapuillessa - kenties turhaan.

Sijoituksien realisoituessa ja sen myötä tilalle hankittujen analogivempaimien ansiosta on tullut koettua moniaita ahaa-elämyksiä soundien saralla.
Tänään viimeksi, kun viimeisintä ostosta testailtiin Jannen kanssa jammatessa.

Jahka muutama satalappunen vielä karttuu, saa vanha kunnon quadi rinnalleen Appelsiinitehtaan pippurisen pikku nupin...

B-)

jk. niin juu pidettiin me pikkujoulujakin taannoin - bluussiporukalla perinteisissä merkeissä ja oli vieraskin paikalle saatu

Reeniä

Perjantaina päästiin pitkästä aikaa koko poppoolla kämpälle.
Ilta sisälsi, ehkä jopa yllättävänä piirteenä, vain uusien biisien treeniä.
Tosin kaikki kappaleet olivat lainatavaraa. Oma tuotanto hautuu vielä tovin...
Modernisoidulle äänityslaitteistollekin rohjettiin taltioida osa illan annista.

Ilta aloitettiin Jannen kanssa sisustusteemalla.
Toteutuksen kohteena oli Tila23:n kautta aikain rohkein sisustustoimenpide.

...ei syytä paniikkiin - jääkaappi säilytettiin.

Poistolistalle sen sijaan joutui vuosikymmenen verran palvellut beeshi (lausutaan pikkusormi tanassa) nahkasohva. Ulkoistusoperaation yhteydessä sohvan uumenista löytyi arkeologisia jäänteitä aiemmista karkeloista ja aikaisemmin huomaamatta jäänyt vuodemekanismi.

Sisustusuudistukset jatkuvat ja kalustopuolella tapahtuu jatkuvaa elämistä.

Jannella pyörii tehokas osto- ja myyntitoiminta soittovermeiden tiimoilla.
Allekirjoittaneella projektihaaveet suuntautuneet enempi vahvistinosaston suuntaan.
...niistä aikanaan sitten enempi.

B-)

Mekastusta

Taas oltiin asialla. Blues miehet ja osa Tomin poppoosta. Ilta alkoi kuudelta, ja päättyi onnistuneena viideltä. Välillä olitiin seilissä, välillä mantereella. Mutta nyt meni jo henkeen, otetaanpa alusta.

Firman syysriento alkoi klo 6, Päijänteen rannalta. Potkuroitu paatti vei valikoidun seurueen läpi Keskisen Suomen rantatonttien, arvokkaasti ja miltei juhlavasti. Tai no, yläkannen karaoke -mikrofoni saattoi tästä verottaa osansa. Kohtuu pienillä menetyksillä siis päästiin takaisin, ja ilta oli onnistunut. Oikeasti.

Sataman laiturilta väki suunnisti kohti uusia haasteita. No juu, baariin menivät. Mutta puolen tusinaa hämärää hahmoa onnistui sulautumaan öiseen pimeyteen, eikä aikaakaan, kun tumma Tśekkiläinen nelipyöräinen henkilöauto™ imaisi seurueen pois. Pois pahuudesta, saattaisi joku oikolukea, mutta mitä vielä. Muilutus vei kohti soittokäppää.

Taktiikka olikin toiminut täydellisesti. Soittokämpän olivat tällä välin miehittäneet -laivaristeilyltä paitsi jääneet- puolijoukot, ja plugit laitettiin oitis jageihin. Paitsi tietysti herrasmies -rumpali, joka vain työnsi tulpat korviinsa. Ja sitten mentiin. Rock'ia eestä ja takaa, bluesia varmemmin ja välillä vähän hevimpääkin otantaa. Ääntä riitti. Tosin pitää myöntää, että aikojen alussa, Mökin hämärässä, aikalaiset altistuivat pahempiinkin päästöihin. Ainakin kvalitatiivisesti tarkastellen. En ole tohtinut selvittää, jättivätkö nuo vuodet muutoksia kenenkään geeniperimään. Ja joskus, kun kukaan ei sitä odota, palaamme vielä. Mutta se on jo toinen tarina, jonka haluaisin toki kirjoittaa.

Takaisin tilanteeseen. Veivasimme tuttuja juttuja ja joitakin uusiakin, ainakin muistin suomissa rajoissa. Uusi hieno moniraitahuttu taltioitui PC:n sisään. Siihen viriteltiin oma näyttökin soittokämpän puolelle, jotta kaikki näkevät, kun REC loistaa punaisena. Varma konsti saada poppoo soittamaan ukko-nooa väärin. Yö eteni ja Tomin poppoo poistui kunnialliseen aikaan, me muut emme. Se on sitä Rock'ia.

Yö jatkui painottomasti; välillä soitettiin Bluesia, välillä ei. Herrasmiehet osaavat jo tämän. Sopivissa kohdin paranneltiin maailmaa, kamoja tai muuten vaan itsetuntoa ja sitten soitettiin taas.

Yö vaati kuitenkin veronsa; tuli aika hiljentää kämppä, sammuttaa valot ja lähteä pois. Tai siis soittaa taksi. Niimpä jo hitaasti marinoitunut seurue siirtyi ulos odottelemaan. Taksia vaan ei kuulunut. Soitettiin uudestaan, odoteltiin, eikä kuulunut. Kului tunti. Soiteltiin taas. Enää ei juuri edes odoteltu. Se on sitä Blues'ia.

Kun viimein pääsin Vaimon viereen ja painoin pään tyynyyn, vannoin, että tämä otetaan uusiksi. Pian.


-Pekka-

Ryhtiliikettä

Nyt pitää jo jotain kirjoittaa.

Tällä kertaa tauko on pitkä tarinassa, ei soitossa. Soittokämpän saranoista rasvaa ovat syöneet Tomin poppoo ja me. Koko äänityskalusto on uusittu hienoksi PC -pohjaiseksi moniraitahutuksi ja kitaristien ujot transistorit ovat kasvaneet ENGL- ja Marshall rivistöksi. Soitollakin on oltu, ja ehkä jotain opittukin. Myös Blues -miesten perinteinen Rauma Blues koettiin, tosin ilman allekirjoittanutta.

Selityksen paikka. Noniinkunnojaa. Eh? Hyvä on, istutaanpa alas.

Jo tuossa lopputalvella alkoi tuntua, että virta käy vähiin. Sitten se kävi vähiin. Eikä tarvitse nyt sosiaalisantraa soittaa oitis apuun, siitä ei ole kyse. On vaan niin, että kun bensa hupenee, pitää nostaa kaasua, kun se on mahdollista. Tällä kertaa kärsimään joutuivat hupi ja harrasteet, mahdollisesti voitolle jäivät työ ja muut haasteet. Vähän nolottaa.

Pakollinen tasaus oli oli funtsittu tapahtumaan loman aikana. Täydellisen tieteelinen kaava; pohjaan poltettu papu kauas karkuun Italian aurinkoon ruskettumaan. Jep, jep, mutta se onnistui. Tieteeseen kuuluu myös virhemarginaali, joksi osoittautui sitten se Rauma Blues. Jokainen voi ainakin yrittää laskea sitä tunteiden ristiaallokkoa, kun jäähdyttelin varpaita Adrianmeressä, muun orkesterin pakatessa makuupussejaan Raumalle.

Kohtalon koura kirpaisi vielä allekirjoittanutta, nyt paljon totisemmin. Tämän blogin (orkesterin) historian alkulehdiltä saattaa löytää viitteitä entisistä tyttöystävistä, innoittajista tai muuten tärkeistä henkilöistä. Heinäkuun lopulla tullut suruviesti ikuisti -toivoakseni- yhden kohtalon myös osaksi tämän orkesterin syntyhistoriaa. Henkilökohtainen menetys oli paljon blogin sivutilaa suurempi.

Mutta karavaani kulkee ja rankkurit juoksevat. Mennään mukana.

-Pekka-

projektointia ja putkiremppaa

Vihdoin alkaa olla telealan projektit valmiina. Koeajoa on suoritettu jo useampaan otteeseen. Viimeisimmän koetilaisuuden aluksi tekaisin pikaisen ja kustannustehokkaan putkiremontin vanhalle Quadille. Parin verran putkia pois pääteasteesta ja biasin säätö.

...tuloksena soundi jota on tullut haeskeltua vuositolkulla.

Nyt kestää vääntää päätettä isolle ilman että kämpältä kaatuu seinät.

Onnistuneen remontin kruunuksi rymäytettiin triona hiven bluussia ja muuta. Illan sankarit kuvassa.

Yö livahti jo hyvänmatkaa aamupuolella ennenkuin vossikka kurvasi kotipihaan...

B-)

Grand Band

Ja taas painettiin. Ei ehkä sitä kuuluisaa etusivua uusiksi, mutta kuitenkin. Rokkia takapotkulla ja ilman. Funk-nostolla tai metallimiesten hitsinkipinöitä matkien. Ja sitten taas niitä sinisiä. Nuotteja.

Oltiin soitolla, Tomin poppoo ja me. Jo perinteeksi muodostuneella kaavalla; Yy-kaa-koo..pizzalle. Eli paikalliseen ruokalaan, jossa tarjotaan Italialaista ruokaa Turkkilaisen henkilökunnan voimin. Toivottavasti edes velkojat ovat sitten suomalaisia. Ruoka oli totutusti hyvää. Pienen tumman pilvenhattaran taivaalle toi rumpalin kyynärpäähän diagnosoitu, miltei tappavaksi yhdessä todettu vaiva; hiirikyynärpää. Kyky puristaa kapula käteen ja soittaa oli kaikille arvoitus. Päätimme järsiä pizzaa ja murehtia myöhemmin.

Tahtimarssi soittokämpälle ja kamat tulille. Virittelin aluksi bassarin pedaalin uuteen asetukseen, jonka uskoin toimivan paremmin fuusio-poppoon tarpeisiin. Tiesin Iron Maidenin imitaation odottavan jossain päiväkoti-ikäisten nukkumaanmenon jälkeen. Tai myöhemmin. Sitten varovasti kapulat käteen ja testiksi pätkä bluesia. Sattui niin paljon, ettei sitä kehtaa Suomeksi kirjoittaa. Mutta blues taittui, joten ongelmaa ei ollut ja soitto soi.

Pian huomasin tehneeni emämunauksen. Olin aiemmin päivällä hakenut uusia kapuloita kaupalta, ja kun "5A" laatikko oli tyhjä, otin nopsaan "ROCK" laatikosta muutaman parin. Äkkiseltään sama puikko. Ensimmäinen rivakampi poljento sitten tasoitti lattianvalajan lailla rumpalin hienon fiiliksen. Tuhti keppi teetti töitä ja tasoitus kyynärpäässä alkoi pikkuhiljaa lannistaa sitkeän sissin. Aikalisä, kylmä olut ja vanhat kapulanraadot olivat taktinen vastaveto, jotka palauttivat sankarin kuitenkin finaalipelin tunnelmaan.

Ilta oli hieno, kuten meille on jo tullut tavaksi. Niiden tavallisten hienojen lisäksi kuultiin pari irti-ottoakin, jotka olivat vielä hienompia. Herrat olivat selvästi salaa harjoitelleet. Se voidaan antaa helposti anteeksi, mutta kiinni ei saa jäädä.

Välillä pidettiin taukoa ja aseteltiin maailman palikoita uuteen uskoon. Parempi tuli. Sitten taas soitettiin. Kun rumpalin murheet eivät vielä olleet saavuttaneet lakipistettään, kohtalo päätti kokeilla sitäkin korttia. Miltei uusi Splash -pelti (See some posts before) repesi lopullisesti, ja sammui ääneltään täysin. Kiinan ihme oli pois pelistä, ja takuu-asioiden suhteen matka Aasiaan näytti ainoalta vaihtoehdolta. Ikuisena optimistina rumpali kuitenkin taikoi esiin wanhan messinkisen Paisteen mökin ajoilta, ja "Ihmemiehen" -elkein (rumpalin näkemys toim. huom.) homma jatkui.

Uusi bassarin polkimen viritys tuntui toimivan. Rajojen kokeilukin taisi jäädä kaikien mieliin, enkä taida tehdä sitä enää, edes pyynnöstä.

Kuten niin usein meidän kohtalomme suo, taksi jotenkin kahmaisi seurueen pois, juuri kun olisi ollutkin aika lähteä. Yleisökadon vuoksi emme tarvinneet tällä kertaa poliisi -saattuetta, joten nojauduimme kahden taksin istuimille melko varmoina siitä, että tämä otetaan pian uusiksi.

-Pekka-

Lämmittelyä

Paukkupakkaset hellittivät toviksi.

Tomin poppoo ehätti jo kämpälle naapureita viihdyttämään, raskaampi tuotanto nähtävästi aikaansaa selkeästi enemmän ylijäämälämpöä kuin harvakseltaan ilmoille saatetut siniset sävelkulut.

Rokoriginaalit heräävät talviuniltaan tunnetusti hivenen hitaammin.
...ehkä sitten kun lehti versoo koivussa.

Selkeästi eskimoverta omaava Janne tosin pistäytyi koettelemassa omaa ja juuri valmistuneiden luomustensa kylmänsietokykyä iltana parina. Tuotannosta on Tila23:n sisäiseen laaduntarkkailuvaliokuntaan jo toimitettu näyte-eriä ja lopputulos kuulostaa oivalta.

B-)