TILA 23

TILA 23:n Blogi. Otteita todellisesta elämästä, neljän aikuisen -tai ainakin perheellisen- miehen silmin. Vertaisryhmä, yhteisenä nimittäjänä rokkenrollin soitto harrasteena, paheena ja elämäntapana.

perjantaina, heinäkuuta 08, 2005

Aamu

Aurinko on jo korkealla. Herätyskello lojuu sängyn vieressä lattialla. Kissa leikkii irronneella paristolla. Neljä korvaparia tuhisee untaan, kukin omaan tahtiinsa. Esikoinen kömpii isin kainaloon, heräämättä. Pinnasängystä kuuluu hetken kateellista ähinää, sitten hiljenee taas. Täydellinen aamu, aurinko maalaa pihakoivun lomitse seinää ja ikkunan raosta kantautuu kesän äänet linnunlauluineen.

Ja jäteautoineen. Roskakuski jyrää läpi asuinalueen ja ryskyttää vuorollaan jokaista kohtaamaansa sekajäteastiaa. Ihme, etteivät lapset herää. Samassa naapuritontin talorakennustyömaa herää henkiin, alkaen telakaivurin yskivästä käynnistyksestä. Pihatiellä peruuttaa kuorma-auto. Tyhjä lava ammottaen, kuin linnunpoika pesällään ruokaa vaatien. Sama toistuu pinnasängyssä. Pieni mies havahtuu unestaan ja reklamoi nälkäänsä. Aika pudottautua sängystä, harjata parta ja ajaa hampaat. Työpäivä alkaa, taas.

Vaimon haamu tulee lähtiessä eteisessä vastaan. Sanoo jotain, haen sille lehden hyvänä arvauksena, ja suunnistan ulos. Vasta autossa istuessa mieleen kirkastuu ensimmäinen selkeä ajatus. "Vaimo ja pojat tarvitsevat autoa päivällä". Siis maastopyörä ulos tallista ja matkaan. Onneksi on lämmintä. Ja säätiedotus lupasi lisää lähipäiviksi.

Työpaikalla kahviautomaatti tekee taikojaan ja kolmannen mukillisen jälkeen alkaa herääminen. Työpöytä on tavalliseen tapaansa täynnä papereita ja piirustuksia. Jollain ihmeellisellä tavalla tiedän kuitenkin, mitä missäkin kasassa on. Harmoniaa on toisinaan vaikea havaita. Puhelimen pärinä luo pahan riitasoinnun aamun hartauteen. Kesäloman alkuun 7 tuntia. Pakko vastata. Nostan luurin, toisesta päästä alkaa vuolas pulina. Joku yrittää puhua englantia, yritän puhua takaisin. Työpäivä on käynnissä, ei se niin kamalaa ollutkaan. Kunhan pääsee alkuun.

Loma siintelee mielessä. Se hankala hommakin tulee tehdyksi, se jota olen aina siirtänyt viikolla eteenpäin. Toisaalta, monta asiaa jää tekemättä. Jääköön, en anna kyynisyyden nakertaa yleistä optimismia. Vielä Monalle uusimmat tuotekoodit ja Nathalielle vastaus sähköpostiin. Nathalie on Ranskasta ja kirjoittaa ranskaa englanniksi. Sitä on mukava lukea. Myynnin tytöt ihmettelevät hammaspyörää, jota ei ole olemassa. Etsin sen heille varastosta. Sitten Maritan kanssa parin tiedotteen kimppuun. Onneksi on liikaa töitä, aika kuluu huomaamatta. Kohta PC kiinni ja pakoon. Joku motto täytyy jättää ruudulle, ennen lähtöä. Älyllistä pohdintaa. Keskityn, keksin jotain viisasta. Pitää johtaa vanhoista, aforismi on saatava aikaan. Vaikeaa, sitten -poks- se on siinä. Sandaalit reppuun, valot pois ja matalana sermien välistä ulos. Ruutuun jää teksti:

-Kaikki, paitsi porno on teeskentelyä.-
-Pekka-

maanantaina, heinäkuuta 04, 2005

Tarina

Mies.


Tuikitavallinen, jo keski-iän kynnyksellä, keskituloinen, omassakodissa-asuja, puoliskona perisuomalainen vaimo, elämän suolana pari tenavaa. Tilastollinen keskiarvo kaikenkaikkiaan.

Tarinammme Mies (jota emme nimeä Matti Meikäläiseksi) on jo, kuten arvata saattaa, saavuttanut seesteisemmän elämänvaiheen. Johon tässä tapauksessa kuuluu muunmuassa puoliksi maksettu asuntolaina, kohtalaisen tuore peltilehmä pihassa ja eritoten tasaisuus. Tasainen kahlaus arjen ihmismeressä ei liiemmälti runollisia kuvauksia kaipaa. Samainen Mies on monen kynän inspiraationa rivin - vähän toistakin, mutta kovin harvoin pidemmälle.

Elämänrytmi noudattaa 8-16 rytmiä, jonka ainoa valopilkku on Lauantai-illan suoma katve viikon kiintopisteenä. Jonka Mies tosin, perinteitään vaalien, saunottuaan hukkaa sohvansa huomassa nurkkajumalan lumoissa oluensa särpien.

Aikanaan koulunsa käynyt, jostakin joksikin valmistunut, Mies muistelee, toisinaan kauhulla toisinaan vain kaiholla, mennyttä aikaa opiskelusta tähän päivään. Jostakin syystä aiemmin kuukauden tapahtuneeksi aikaa vaatineet asiat vievät nyttemmin jo vuoden - paitsi parrankasvu. Olisiko ajankulku muuttunut jotenkin nopeammaksi vai oma tajunta hitaammaksi? Tiedä häntä.

Tiedostamaton levottomuus piinaa miestä ajoittain. Outo kihelmöinti sormenpäissä ja kuumotus otsalla ei välttämättä ole työpöydän ääressä kyhjöttämisestä surkastuneen kieron selän sivuoire vaan jotain tyystin muuta...