Grand Band

Ja taas painettiin. Ei ehkä sitä kuuluisaa etusivua uusiksi, mutta kuitenkin. Rokkia takapotkulla ja ilman. Funk-nostolla tai metallimiesten hitsinkipinöitä matkien. Ja sitten taas niitä sinisiä. Nuotteja.

Oltiin soitolla, Tomin poppoo ja me. Jo perinteeksi muodostuneella kaavalla; Yy-kaa-koo..pizzalle. Eli paikalliseen ruokalaan, jossa tarjotaan Italialaista ruokaa Turkkilaisen henkilökunnan voimin. Toivottavasti edes velkojat ovat sitten suomalaisia. Ruoka oli totutusti hyvää. Pienen tumman pilvenhattaran taivaalle toi rumpalin kyynärpäähän diagnosoitu, miltei tappavaksi yhdessä todettu vaiva; hiirikyynärpää. Kyky puristaa kapula käteen ja soittaa oli kaikille arvoitus. Päätimme järsiä pizzaa ja murehtia myöhemmin.

Tahtimarssi soittokämpälle ja kamat tulille. Virittelin aluksi bassarin pedaalin uuteen asetukseen, jonka uskoin toimivan paremmin fuusio-poppoon tarpeisiin. Tiesin Iron Maidenin imitaation odottavan jossain päiväkoti-ikäisten nukkumaanmenon jälkeen. Tai myöhemmin. Sitten varovasti kapulat käteen ja testiksi pätkä bluesia. Sattui niin paljon, ettei sitä kehtaa Suomeksi kirjoittaa. Mutta blues taittui, joten ongelmaa ei ollut ja soitto soi.

Pian huomasin tehneeni emämunauksen. Olin aiemmin päivällä hakenut uusia kapuloita kaupalta, ja kun "5A" laatikko oli tyhjä, otin nopsaan "ROCK" laatikosta muutaman parin. Äkkiseltään sama puikko. Ensimmäinen rivakampi poljento sitten tasoitti lattianvalajan lailla rumpalin hienon fiiliksen. Tuhti keppi teetti töitä ja tasoitus kyynärpäässä alkoi pikkuhiljaa lannistaa sitkeän sissin. Aikalisä, kylmä olut ja vanhat kapulanraadot olivat taktinen vastaveto, jotka palauttivat sankarin kuitenkin finaalipelin tunnelmaan.

Ilta oli hieno, kuten meille on jo tullut tavaksi. Niiden tavallisten hienojen lisäksi kuultiin pari irti-ottoakin, jotka olivat vielä hienompia. Herrat olivat selvästi salaa harjoitelleet. Se voidaan antaa helposti anteeksi, mutta kiinni ei saa jäädä.

Välillä pidettiin taukoa ja aseteltiin maailman palikoita uuteen uskoon. Parempi tuli. Sitten taas soitettiin. Kun rumpalin murheet eivät vielä olleet saavuttaneet lakipistettään, kohtalo päätti kokeilla sitäkin korttia. Miltei uusi Splash -pelti (See some posts before) repesi lopullisesti, ja sammui ääneltään täysin. Kiinan ihme oli pois pelistä, ja takuu-asioiden suhteen matka Aasiaan näytti ainoalta vaihtoehdolta. Ikuisena optimistina rumpali kuitenkin taikoi esiin wanhan messinkisen Paisteen mökin ajoilta, ja "Ihmemiehen" -elkein (rumpalin näkemys toim. huom.) homma jatkui.

Uusi bassarin polkimen viritys tuntui toimivan. Rajojen kokeilukin taisi jäädä kaikien mieliin, enkä taida tehdä sitä enää, edes pyynnöstä.

Kuten niin usein meidän kohtalomme suo, taksi jotenkin kahmaisi seurueen pois, juuri kun olisi ollutkin aika lähteä. Yleisökadon vuoksi emme tarvinneet tällä kertaa poliisi -saattuetta, joten nojauduimme kahden taksin istuimille melko varmoina siitä, että tämä otetaan pian uusiksi.

-Pekka-