Hei tonttu-ukot hyppikää

Lauantai-ilta tuli ja soittokämpän pikkujoulut sen myötä. Paikalla tietysti oma- ja Tomin popppoo. Vain yksi oli joukosta poissa, Sven Dufvaa siellä ei nähty. Yksi kuudesti laukeava puuttui siis rivistä. Mies oli punkan pohjalla kuumetoreissaan, mutta toipuu vielä.

Saavuin paikalle roudari -jaoston kanssa, Tomin jo lämmitellessä pattereita. Virittelin nopeasti raiturin ja PA-äänen päälle ja poistuimme porukalla paikalliseen pizzeriaan. Homma aloitettiin tyylikkäästi; syömällä ja tilanteeseen sopeutuen. Olin juuri lähtenyt mummolan ruokapöydästä, joten käytin varasuunnitelmaa ja otin puolet satsista mukaan alumiinifolioon käärittynä. Kämpällähän on uusi jääkaappi, joten ajattelin säilöä sen sinne.

Ja Rock jyrähti käyntiin. Kello kävi iltapäivää kuuden maissa ja tonttulakit heiluivat iloisesti poljennon tahtiin. Telineessä oli nuotteja monelta aikakaudelta, niitä sinisiä ja osa hieman metallinkiiltoisiakin. Välillä ylitettiin äänivalli, ja rumpalin oli vaihdettava kuivaa paitaa päälle lennossa. Sormet olin älynnyt teipata jo etukäteen, kun tiesin, mitä tuleman piti.

Ilta oli hieno. Ja siinä on iso piste lopussa. Soitto soi ja raituri poimi helmiä talteen. Kunnes parin tunnin kohdalla huomasin, että rumpuraidat eivät olleet päällä. No sitä sattuu. Samalla koestin uusia korvatulppia, jotka vaimentavat ääntä, mutta säilyttävät soudipoliittisen korrektiuden. Hyvät olivat ja samalla totesin tarpeen virittää virveli.

Täyttä paahtoa mentiin miltei kuusi (6) tuntia. Kestivätkö etukäteen teipatut sormet? No eivät. Kannattiko? Ehdottomasti. Euforinen orkesteri -kombinaatio poistui tila-taksiin kellon kiertyessä jo luvattomille lukemille. Kyyti vei Kaupungin parhaaseen esiintymisruokalaan, jossa bändit vuorollaan vyöryttävät yleisöä. Lava on toisinaan avoin myös vapaille taiteilijoille.

Niin tuonakin iltana. Sinnikkään suostuttelun ja kieltäytymiseni jälkeen huomasin Jannen seisovan lavalla kitara sylissä. Seuraavaksi huomasinkin istuvani kannujen takana. Ja taas mentiin. Oli yksi hienoimmista kokemuksista soittaa yleisön edessä, ja porukka viihtyi. Ihailijoitakin kertyi, innokkain ilmestyi puun takaa ja pussasi. Puna alkaa jo laskea poskilta. Julia Roberts -klooni, herkkä ja kaunis. Taidan alkaa täysipäiväiseksi rokkitähdeksi. Jos ei Vaimo vastusta.

Yö suli pois, oma punkka kutsui ja tähti säilyi kirkkaana.

Tänään illalla ajelin takaisin kämpälle, siivoilin vähän ja poistin sen pizzan jääkaapista. Olisin siivonnut enemmäkin, mutta sormet eivät kestäneet vielä puristusta. En laita kuvaa, tällä kertaa. Sammuttelin valot ja katsoin hetken soittokämpän hiljenneeseen hämärään. Kyllä se vaan on, mun juttu.

-Pekka-