Soitolla taas. Ensin Tomin poppoon kanssa, sitten sinisemmällä kattauksella loppu-ilta. Torstai-illan voi viettää kehnomminkin. Viitisen tuntia taisi mennä kannujen takana. Ja yksi kapula. Vaan ei mennä asioiden edelle.

Tomin poppoo vetää baritoni -vireellä ja vermeillä sitä tavaraa, joka läpäisee neutriinon lailla vaikka maapallon. Yhdet farkunlahkeet lepattavat siinä sivussa kovin kainosti. Homma alkoi hienosti ja jyvä löytyi tavalliseen tapaan heti. Olin ovelasti salakuunnellut kipaleet töissä levyltä, ja arvelin, ettei ammattimies muuta tarvitse. Olin oikeassa. Mutten ammattimies.

Kävi nimittäin niin, että nyanssien kanssa huomasin junan männeen jo, kun vasta aloin varautua siihen pahaan koukkuun. Seikkailu soiton aikana on pahasta, joten vedin puristisella linjalla loppuun asti. Mutta kovaa ja asenteella. Niimpä miltei neitseellinen veto oli päättyä ähkäisyyn, ylösvetoon ja tuijotukseen. Kokemuksen suoman varmuuden turvin homma kuitenkin jatkui lennossa. Kapula poikki.

Puhtaalla osumalla. Viimekerrasta onkin jo useampi aika -herraseura huokaa ja kuittaa myötätunnosta-. Kapulatkin tuli kirjattua blogin historiaan aikoinaan, joten ainakin valistuneimmat tietävät, että vähästä ei taitu. Samalla vahvistui näkemys siitä, että laulajan merkitys on poppoossa suuri. Vieraskin biisi löytyy nimittäin aika nopeasti, kun joku hoitaa tekstin. Taannoinen, sinänsä rehellinen ja arvostettava, demo-gallup oli mielestäni turhankin kriittinen tältä osin.

Holy diver tuli kuin takautuma C-kasetti -vuosilta. Juu, se Dion biisi. Ikää lähti pois 20 vuotta, taisi pari hiustakin nousta otsakiehkuraan takaisin. Ja ehkä salaa hölmistyin, kun osasin sen, mitä en silloin ennen, koskaan oppinut.

Pienen tauon jälkeen Tila 23:een tulvahti ovellinen soittomiehiä lisää. Saman verran oli jo tosin ehtinyt poistua kotipuhteisiinsa, mutta summa säilyi ja soitto soi. Samalla testattin uusin hankinta: Stereopari mikrofoni, joka oli Thomanninnin sedälle jäänyt ihan ylimääräiseksi. Nopean kuulostelun perusteella ääntä jäi nauhalle, varsin kelvollisella laadulla. Ehkä ylin diskantti poislukien, joka hifi-rumpalin korvin oli täysin rikki ja vähän pinnassa. Onneksi meillä on ammattimiehet miksaamassa. Ja kunhan studion tuntiveloitusta uskaltaa vähän nostaa, ostamme toki Brüel & Kjær -sieppaimia helmiä poimimaan. Pysykää kuulolla.

Ilta ehti, soittomiehet myös, ja viimein hyppäsin jo riitteiseen autoon. Talvi tekee tuloaan, kämppä on kylmä ilman pattereiden veloittavaa avustusta. Ajelin kotiin, ja mietin, että jokainen soitettu nuotti on hintansa arvoinen.

-Pekka-

Seek and destroy

Kävin Tomin poppoon kanssa soitolla. Pojilla on trendikäs ote soittoon; ukot sisään, lämmöt päälle, kitarat vireeseen ja menoksi. Pari tuntia veivausta ja pois. Hit 'n' run.

Meillä oman porukan kanssa ollaan saatu tuossa vaiheessa vasta jääkaappi kylmäksi, ukot vireeseen ja huonoimmat vitsit kiertoon. Jossain vaiheessa soitetaankin.

Vaan yllättävän hyvin lähti Iron Maiden taittumaan. Biisejä en tietenkään muistanut, enkä tavoilleni uskollisesti ollut niitä vaivautunut opettelemaan. Kunhan vedin fiiliksellä ja katsoin kitaristien varpaista, meneekö sinnepäin vai täysin pieleen. Huomasin myös, että oma kattaus rumpusetissä on painottunut vähän jazzimpaan soundiin. Lähinnä pellit siis. Pitänee harkita, josko raaskisi lisätä pari symbaalia ihan tosimiesten tarpeisiin.

Tällä kertaa sormetkin kestivät hienosti. Illalla kotiin ajellessa muistelin, että viimeksi kuuntelin samaa tavaraa C- kaseteilta. Vieläköhän ne olisivat jossain tallessa....

-Pekka-