Syksyn Sävel

Mestari on poissa. Ulkona sataa vettä, on marraskuu ja Syksyn Sävel etenee mollissa. Hattu päästä ja hetki hiljaa.

Kauan sitten, jurakauden jälkeen ja mökin historian ensitahdeilla, Syksyn sävel ja Viidestoista Yö kaikuivat ilmoille lähes joka ilta. Aina yhtä epävireisesti ja nuotin vierestä. Mutta tunnetta ja aitoa myötäelämistä latauksessa oli aina. Ja sitten piti vielä saada sormitettua se H7. Kun laulu on hyvä, sitä haluaa kuunnella. Kun se on loistava, sitä on pakko saada soittaa. Ja silloin, neitseellisten nuottien ääressä meillä oli tuo kaikki.

Myöhemmin näköala tietysti avartui ja katsanto laajeni. Joku oppi viimein sen HSeiskankin. Mutta lähtemätön vaikutus oli syntynyt, eikä sanomatonta arvostusta kukaan edes esittänyt kyseenalaistettavaksi.

Ruusut kasvavat mullassa. Mestarit luovat molempia, multaa tosin yleensä enemmän. Mutta kopioijat haravoivat vain lehtiä. Neljään asti, jolloin päivä päättyy ja kansallisen mediamylläkän työnjohtaja tuo palkkakuitin. Ja uudet kopioijat.

Orkesteri ja roudarit kunnioittavat muistoa. Dokumentti sai pisteen loppuunsa.


-Pekka-

Levytys Sessio

Kamojen kasauksen jälkeen, kun se viimeinenkin piuha ja limitterin nappula oli löytänyt oikean paikkansa, alkoi soittokämpän hektisin vaihe. Ikinä. Ensimmäinen Levytys Sessio.

Homma valmisteltiin huolella. Minä toin sirkkelin ja Petteri poravasaran. Pari riffiäkin oli jo harjoiteltu etukäteen, eikä kukaan edes aikonut laulaa. Onnistumisen mahdolisuudet olivat siis olemassa. Parin akustisen takapotkun jälkeen projekti saatiin alkuun.

Ensimmäinen otto meni hienosti. Soolon kohta vähän jännitti jokaista, mutta jo bridgessä kulki taas entiseen malliin. Särmää oli ainakin tarpeeksi, osa jäi varaston lattiallekin. Tarkempaa analyysiä ei haluttu tässä vaiheessa; lähinnä taiteellisen palon alkusammutuksen pelossa. Toiseen ottoon lähdettiin muka jo kokeneina ja kaiken tietävinä ammattilaisina. Lopputulos oli silti lähes täydellinen. Puhukaa ihmeestä.

Pari hutiakin sattui, mutta ovelalla miksauksella saimme jäljet piiloon. Aikaansaannos oli häikäisevä, ja suurin osa ajasta kuluikin -narsistista onnea tuntien- lopputuloksen ihailussa. Samalla kypsyi päätös, ettei tämä jää tähän. Ja päätös, että laitamme koko komeuden blogiin kaikkien saataville.

Vaneriahan tuo on, mutta jyrsitty erehdyttävästi paneelin näköiseksi. Helppo laittaa.

-Pekka-

Rumpukone

Kämpällä alkaa olla valmista. Kamat on kasassa ja piuhat kytketty. Pientä hienosäätöä ja homma pelaa. Seuraavaksi pitäisi sovittaa neljän soittomiehen kalenterit yhteen ja löytää yhteistä laatuaikaa.

Tuumailin remontille pienen loppuhuipennuksen. Kamoja laitellessa pyrki vilu kauluksesta sisään, lämmintä tuntui karkaavan. Ajattelinkin tehdä oven yläpuolelle ja tarkkaamon seinään porauset, joista pursotan uretaania sisään lämmöneristeeksi. Samoin tarkkaamon ikkunat käytävälle täytynee peitellä & eristää jotenkin.

-Pekka-