Syksyn Sävel

Mestari on poissa. Ulkona sataa vettä, on marraskuu ja Syksyn Sävel etenee mollissa. Hattu päästä ja hetki hiljaa.

Kauan sitten, jurakauden jälkeen ja mökin historian ensitahdeilla, Syksyn sävel ja Viidestoista Yö kaikuivat ilmoille lähes joka ilta. Aina yhtä epävireisesti ja nuotin vierestä. Mutta tunnetta ja aitoa myötäelämistä latauksessa oli aina. Ja sitten piti vielä saada sormitettua se H7. Kun laulu on hyvä, sitä haluaa kuunnella. Kun se on loistava, sitä on pakko saada soittaa. Ja silloin, neitseellisten nuottien ääressä meillä oli tuo kaikki.

Myöhemmin näköala tietysti avartui ja katsanto laajeni. Joku oppi viimein sen HSeiskankin. Mutta lähtemätön vaikutus oli syntynyt, eikä sanomatonta arvostusta kukaan edes esittänyt kyseenalaistettavaksi.

Ruusut kasvavat mullassa. Mestarit luovat molempia, multaa tosin yleensä enemmän. Mutta kopioijat haravoivat vain lehtiä. Neljään asti, jolloin päivä päättyy ja kansallisen mediamylläkän työnjohtaja tuo palkkakuitin. Ja uudet kopioijat.

Orkesteri ja roudarit kunnioittavat muistoa. Dokumentti sai pisteen loppuunsa.


-Pekka-