Pahin mahdollinen on tapahtunut.

Kuten Mika tuossa alla ehti jo järkytykseltään raportoimaan, kohtasimme kriisin. Jääkaapista löytynyt vanhentunut olut pysäytti kerralla kaiken liikkeen. Soittokämppään laskeutui painostava hiljaisuus ja punoittavat posket kehystivät harhailevia katseita, jotka pyrkivät välttelemään toisiaan.

Tällaiset asiat ovat juuri niitä, joita ei usko tapahtuvan itselle, vaan ne sattuvat aina muille. Vaan siinä kuitenkin olimme. Kukin paikalleen jähmettyneenä, nurkassa jääkaappi ovi syyttävästi ammollaan. Jotain muka tehdäkseni tutkin jääkaappia tarkemmin. Käsi täristen vedin esiin toisenkin vanhentuneen oluen. Oikeastaan meillä on siis alkoholi -ongelma.

Päätin yrittää pelastaa tilanteen. Avasin korkin. Toiveikkaat katseet sammuivat pian, kun jouduin myöntämään tilanteen -ja oluen- menetetyksi. WC:n viemäri pulputti hiljaa hetken, sitten jossain sohva narahti. Jonkun oli jo pakko istua. Oli aika aloittaa kriisipalaveri.

Tarkkaan ajatellen siinä ei ole mitään järkeä, että ensin yksilö raataa päivät ansiotyössä saadakseen kasaan pienen varannon, jolla voi hankkia itselleen kulutushyödykkeitä ja jättää sitten ko. hyödykkeen käyttämättä. Kun kyseessä on olut, yhtälö muuttuu nollalla jaolliseksi.

Vaan elämä jatkuu ja kaikesta voi toipua. Tai sitten pitää vaihtaa harrastusta. Olenkin viimeaikoina tutkinut mahdollisuuksia siirtyä golfin pariin.

-Pekka-