TILA 23

TILA 23:n Blogi. Otteita todellisesta elämästä, neljän aikuisen -tai ainakin perheellisen- miehen silmin. Vertaisryhmä, yhteisenä nimittäjänä rokkenrollin soitto harrasteena, paheena ja elämäntapana.

perjantaina, kesäkuuta 30, 2006

Verhot sivuun



Salamyhkäisyyden verho on vedetty sivuun, eli Vaimokin on saanut vihiä uudesta hankinnasta. Uutuuttaan kiiltelevä komppipelti loistaa kilpaa tyytyväisen rumpalin kanssa. Zildjian A Deep Ride oli jäänyt paikallisen musiikkiliikkeen myyjälle ylimääräiseksi, joten kävin noutamassa sen pois. Historiaan jääköön merkityksi ovh 320 Eur, josta vähennettiin 20% alennusta. Kuuluisuuden mukanaan tuomia etuja. Tai sitten myyjä halusi saada innokkaan kokeilijan lopultakin ulos liikkeestä.

Pikainen testi kämpällä osoitti hankinnan toimivaksi, tai suorastaan loistavaksi päivitykseksi rumpusettiin. Tietysti setin muut pellit alkoivat oitis tuntua hieman alamittaisilta, mutta syvempään analyysiin tarvitaan pidemmät soittotalkoot. Ehkä kuitenkin on syytä vetää hieman verhoja takaisin...

Kulttuurivaihto on päivän yhdyssana. Onnistuimme järjestämään naapurustoon kuva- ja tilataiteen näyttelyn, johon odotamme runsaasti kävijöitä. Harkinnassa on jopa pienimuotoinen taideseminaari näytteilleasettajien kanssa. Kämppääkin on tarkoitus hieman remontoida tätä silmällä pitäen, ainakin ikkunoiden eristystä aiomme parantaa. Olemme myös siirtäneet kesälomia vastaamaan paremmin performanssia. Tai en minä, mutta pojat.

-Pekka-

keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006

salamyhkäistä liikehdintää

Tila23:n ilmapiirissä on edelleen aistittavissa hiven jännitystä ja hämmennystä edellisen kokoontumisen jättämien pysyvien henkisten vaurioiden aiheuttamana.

Ehkäpä juuri siksi on ollut viikkoja hiljaista soiton saralla. Muuten kyllä on jälkiteollisessa ympäristössämme ollut liikehdintää. Naapureiksi ilmaantui kesän ajaksi taiteellinen ryhmittymä, joka - tietenkin - onnistui keplottelemaan itselleen pääsyn sosiaalitiloihimme. Jatkossa täytynee ryhtyä käyttämään baskeria ja hörppiä oluen sijasta punaviiniä. Samassa rytäkässä meni luonnollisesti lukkoja uusiksi ja mielenkiinnolla odotan miten mahtaa basisti päästä sisälle kun on jo kolme avainta nipussa mukana. (Vallankin kun yksi jakamistani avaimista taitaa olla meidän perunakellariin.)

Vuokraisännän naapureista tiedottaessa rohkaistuimme anelemaan lämmityskuluja alentavaa eristystä ikkunaseinälle. Ikkunapinta-alaa on arviolta 2x6m ja kaikista karmeista näkee ulos paremmin kuin ikkunan kohdalta. Tähän mennessä eristyksen virkaa ovat hoitaneet, omalla ympäristöön sopivalla epäesteettisellä tavallaan, akustolevyt ja vuosien saatossa pölystä harmaantunut hallaharso. No - vuokraisäntä heltyi lopulta ja lupasi ennen lumia paremmat vällyt ikkunoihin.
Odotamme jännityksellä mitä tuleman pitää.

Samalla laitettiin homma isolleen ja vuokrattiin "virallisesti" kämpän viereinen koppero varastotilaksi, joka jo ennalta on hiljalleen vaivihkaa täyttynyt kämpästä siirretyillä romuilla kuin hölmöläisten aasin selkä konsanaan. Tilasta muokattaneen, toivottavasti, jossakin vaiheessa jonkinasteinen tarkkaamo...

Muitakin uudistuksia on tapahtunut/tapahtumassa, jätetään ne tuon otsikon salamyhkäisyyden alle.
B-)

Petteri

perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Pahin mahdollinen on tapahtunut.



Kuten Mika tuossa alla ehti jo järkytykseltään raportoimaan, kohtasimme kriisin. Jääkaapista löytynyt vanhentunut olut pysäytti kerralla kaiken liikkeen. Soittokämppään laskeutui painostava hiljaisuus ja punoittavat posket kehystivät harhailevia katseita, jotka pyrkivät välttelemään toisiaan.

Tällaiset asiat ovat juuri niitä, joita ei usko tapahtuvan itselle, vaan ne sattuvat aina muille. Vaan siinä kuitenkin olimme. Kukin paikalleen jähmettyneenä, nurkassa jääkaappi ovi syyttävästi ammollaan. Jotain muka tehdäkseni tutkin jääkaappia tarkemmin. Käsi täristen vedin esiin toisenkin vanhentuneen oluen. Oikeastaan meillä on siis alkoholi -ongelma.

Päätin yrittää pelastaa tilanteen. Avasin korkin. Toiveikkaat katseet sammuivat pian, kun jouduin myöntämään tilanteen -ja oluen- menetetyksi. WC:n viemäri pulputti hiljaa hetken, sitten jossain sohva narahti. Jonkun oli jo pakko istua. Oli aika aloittaa kriisipalaveri.

Tarkkaan ajatellen siinä ei ole mitään järkeä, että ensin yksilö raataa päivät ansiotyössä saadakseen kasaan pienen varannon, jolla voi hankkia itselleen kulutushyödykkeitä ja jättää sitten ko. hyödykkeen käyttämättä. Kun kyseessä on olut, yhtälö muuttuu nollalla jaolliseksi.

Vaan elämä jatkuu ja kaikesta voi toipua. Tai sitten pitää vaihtaa harrastusta. Olenkin viimeaikoina tutkinut mahdollisuuksia siirtyä golfin pariin.

-Pekka-