Tarina

Mies.


Tuikitavallinen, jo keski-iän kynnyksellä, keskituloinen, omassakodissa-asuja, puoliskona perisuomalainen vaimo, elämän suolana pari tenavaa. Tilastollinen keskiarvo kaikenkaikkiaan.

Tarinammme Mies (jota emme nimeä Matti Meikäläiseksi) on jo, kuten arvata saattaa, saavuttanut seesteisemmän elämänvaiheen. Johon tässä tapauksessa kuuluu muunmuassa puoliksi maksettu asuntolaina, kohtalaisen tuore peltilehmä pihassa ja eritoten tasaisuus. Tasainen kahlaus arjen ihmismeressä ei liiemmälti runollisia kuvauksia kaipaa. Samainen Mies on monen kynän inspiraationa rivin - vähän toistakin, mutta kovin harvoin pidemmälle.

Elämänrytmi noudattaa 8-16 rytmiä, jonka ainoa valopilkku on Lauantai-illan suoma katve viikon kiintopisteenä. Jonka Mies tosin, perinteitään vaalien, saunottuaan hukkaa sohvansa huomassa nurkkajumalan lumoissa oluensa särpien.

Aikanaan koulunsa käynyt, jostakin joksikin valmistunut, Mies muistelee, toisinaan kauhulla toisinaan vain kaiholla, mennyttä aikaa opiskelusta tähän päivään. Jostakin syystä aiemmin kuukauden tapahtuneeksi aikaa vaatineet asiat vievät nyttemmin jo vuoden - paitsi parrankasvu. Olisiko ajankulku muuttunut jotenkin nopeammaksi vai oma tajunta hitaammaksi? Tiedä häntä.

Tiedostamaton levottomuus piinaa miestä ajoittain. Outo kihelmöinti sormenpäissä ja kuumotus otsalla ei välttämättä ole työpöydän ääressä kyhjöttämisestä surkastuneen kieron selän sivuoire vaan jotain tyystin muuta...