Kvartetti k:ssa

Laskutaidoton vinguttajakin onnistui ylittämään it-kykynsä kirjautumalla osaksi tätä ajatustenvirtaa. Lisään soppaan "the saundin" etsimisen tarinaa harha-askelineen ja hienoisine onnistumisineen.
Ja joitakuita epämääräisiä ajatuksentynkiä milloin mistäkin. Vastuun jätän tekstiä tulkitseville, kirotusvihreineen, kuten savolaisia kuunteleville.

Pekan tiivistettyä esihistorialliset taustat, otan vapauden siirtää tarinan kulku Mökin historian osalta, joka sinänsä olisi jo vähintään romaanin arvoinen (jonkinasteinen novelli siitä on aikanaan syntynytkin ja pari demoakin), nk. nykyaikaan eli Tila 23:n jälkiteolliseen betoniyhteisöön.

Vuosituhannen vaihteen lähestyessä Mökki siirtyi paikallisen mattotuotannon ja erilaisten rakennusprojektien käyttöön ja joukkiomme päätyi evakkoon aiemmilta kesälaitumilta.

Yhteisten mielitekojen, ei ainoastaan oluen nauttiminen viihde-elektroniikan ympäröimänä,
äänekkään olemuksen takia oli etsittävä uusia tiloja sangen meluisalle harrastuksellemme.
Tarjolla oli monenmoista yhteistilaa yms. kommuunia kirjavalla varustuksella.
...ei hemmetti, niissähän olisi saattanut törmätä vaikka oikeisiin muusikoihin...

Lopulta löytyi muutaman kymmenen neliön betonisoppi, jonka ikkunasta siinsi, ennen lämpöeristeillä
peittämistä, perisuomalainen järvinäköala muistuttamassa itse kutakin ties mistä.
Ajoittaisia eriötilojen aiheuttamia hajuhaittoja kompensoi halpa vuokra ja suhteellisen läheinen sijainti.
Lämmönlähteeksi koivuklapien sijaan tuli modernisti sähkö, joka myös mahdollisti tilojen ympärivuotisen käytön.

Alkoi uusi aika...
(Kujeet säilyivät.)