Kannujen kolinaa

Mitä syntyy, kun nuori pojankloppi pääsee isin autotallissa käsiksi puukkoon, teippirullaan, rautalankaan ja puolitäysiin (tai -tyhjiin) maalipurkkeihin? Valtava kasa loistavia ideoita, metalliromua ja sekajätettä. Nuoren miehen silmissä kaikki tuo yhdessä on rummut. Tiedän tämän omakohtaisten kokemusten perusteella.

Vanha jääkiekkomaila sai luopua kunniakkaasta tehtävästään. Metamorfoosin tuloksena autotallin lattialla oli kasa käsin vuoltuja rumpukapuloita. Uunituoreen rumpalin otteet olivat kuitenkin varastoa kuluttavia, joten myös veljen maila päätyi uusiokäyttöön. Instrumentin sointi oli kuitenkin hyvä, ja pienen virittelyn jälkeen myös maalipurkkien kannet alkoivat pysyä paremmin kiinni. Maali tosin ehti kuivahtaa kaikissa kannuissa ennen tätä toimenpidettä. Ymmärrettävästi myös perhe-diplomatia kohtasi ensimmäiset haasteensa.

Naapurin pojan akustisen kitaran säestyksellä alkoi soitto. Pian havaittiin, että tarvitaan valot ja savukone. Valot löytyivät helposti kodin irtaimistosta, mutta se savukone? Luova mieli keksii ja luovuutta duolla oli. Ratkaisu oli talven jäljiltä (kaikki rokkiorkesterit perustetaan keväällä) ylimääräisiksi jääneet kynttilät, "ulkotulet" oikeammin. Tuli lankaan, hetken poltto ja sammutus. Savua tuli paljon, vieläpä kohtuullisen kauan. Ratkaisun varjopuolet paljastuivat vasta tallin ulkopuolella seinää vasten yskiessä.

Pedakogiikasta en sano mitään, mutta oli varmasti oikea ratkaisu, kun isä osti maakuntalehden ilmoituksen perusteella käytetyt rummut. Ihan oikeat, Maya merkkiset, arvoltaan 1500 silloista markkaa. Samalla harrastus siirtyi autotallista omaan huoneeseen. Savukoneesta oli tosin luovuttava. Naapurit viettivät varmasti ikimuistoisia iltoja noihin aikoihin. Vanha kasettinauhuri ja kuulokkeet olivat lyömätön yhdistelmä alkavan rumpalin tarpeisiin.

Parannus maalipurkeista oli merkittävä, mutta jatkuvaa korjailua ja virittelyä tarvittiin vieläkin. Toisinaan joku teline petti ja kaatui, tai valui hiljalleen alas. Myös kannujen yleisilme oli kyseenalainen, ilmoituksen "kohtuu siistit" oli vahvasti optimistinen. Tähän kaikkeen tuli kuitenkin olosuhdekorjaus, kun pitkään jatkunut ja harkittu agiteeraus alkoi tuottaa tulosta: merkkien merkki oli TAMA, ja Tamat oli saatava. Ensin piti tietysti myydä Mayat pois. Siispä ilmoitus lehteen ja markkinavoimat toimiin. Pian pihaan ilmestyikin ruosteinen Datsun 100A, josta kaksi ostajakandidaattia, isä ja poika. Kauppaa hierottiin ja rumpuja kokeiltiin. Vastoin kaikkia odotuksia tehtiin myös kaupat, oikein kauppakirjan voimin. Uudet omistajat olivat tyytyväisiä tingittyään pyyntihinnasta 250mk. Kaksikko keräsi Mayat ja pakkasi ne 100 A:n sisään. Puhukaa ihmeestä. Takavalojen hävitessä näkyvistä uskalsi myyjäkin jo hengittää, 1750 mk takataskussa.

Rumpali ilman rumpuja on hermoille käyvä yhdistelmä soiton jatkuessa edelleen, joka paikassa, kaikkiin aikoihin. Ennätyksellisen nopeasti omaan huoneeseen ilmestyikin kauan tavoiteltu toive: uutuuttaan kiiltelevä TAMA rumpusetti. Samoihin aikoihin naapurin vanha mies sai ensimmäisen "slaakinsa". Syy-yhteys kiistetään. Investointi oli varsin merkittävä, muistaakseni 4500mk, mutta toisaalta erittäin kestävä; samat rummut ovat nyt soittokämpän hämärässä, sanattomassa suojassa.

-Pekka-