Roudarit

Erittäin kannatettava ajatus lisätä tilan toimivuutta "hehkeillä taustalaulajattarilla". Rohkenen kuitenkin epäillä roudareiden soveltuvuutta tähän, vaikka kaikkeen muuhun tunnetusti pystyvät. Perinteisesti tähän pyydetään tyttöystävien suosiollista apua, mutta miten mahtaa suhtautua vaimot? En tarkoita tyttöystäviin, vaan toimenkuvaan.

Kävin myös kämpällä, tilastollisesti eri aikaan kuin muut. Hiljaista oli. Tapailin jotain kannujen takana ja kohensin jääkaappia. Vanhasta tottumuksesta, kakluunia kun ei enää Mökin tapaan ole. Haikailin soittojen perään, tosin omaatuntoa tainnuttaen. Perheellisen [uusio- olisi mielestäni oikea määre, mutta se on jo varattu suomen kielessä ihán väärään tarkoitukseen] miehen pienten lasten vapaaksi osoittama aika on tyrmäävän pieni. Kun vielä vapaaseen ikkunaan pitäisi osua kolmen muun herran kalenteri ja kaikkien yleinen taiteen "kipuna", ei liene ihme, että sisäänkäynti harsottuu. Vaan luulen, että ajan suunta -tendenssi, sanoisi Tamminen- on nyt tämä. Ja kunhan oma jälkikasvusto oppii puhumaan, saan opetettua sille, vaikka foneettisesti, tarvittavat taikasanat isin irtauttamiseksi soitantoon. Onnistuihan se kuopuksenkin aikaan.

Soiton nauhoittaminen on toiseksi pahin asia, minkä voi haara-seisonnassa tehdä. Senhän voi vielä siinä vaiheessa tehdä. Nauhan kuuntelu jälkeenpäin on sitten se lopullinen virhe. Olenkin tullut sisäisen auditoinnin kautta siihen lopputulokseen, että jommasta kummasta on syytä luopua. Päättelin, että kuuntelu on suurempi rasite, joten sen voi sälyttää asiaan muuten vain vihkiytyneille. Ja roudareille. Soitto soikoon, nauha pyöriköön.

-Pekka-

p.s.

Se puolitäysi (homehtunut) olut ei voi olla minun.