Ja me soitettiin

Pyydettiin Tomi töistä vierailevaksi tähdeksi mukaan. Ja toisenkin kerran. Miehitys vähän vaihteli, mutta soitto soi. Kämpän aktiviteetin kasvu näyttäisi olevan suorassa suhteessa soittomiesten määrään, joten homma toimii. Määrä ei tietysti korvaa laatua, mutta onhan meillä aina tiukan paikan tullen Janne. Kaksikin.

Kämpän takaseinä on jo kitarakaappien peitossa; omien ja vieraiden. Pelottaa oikein, jos joskus sattuu koko kööri yhtäaikaa soolopitoisen kappaleen kimppuun. Rumpali - basisti -osasto onkin jo laatinut katalan juonen kauhuskenaarion varalle. Suunnitelma jääköön salaisuudeksi, mutta voi olla mahdollista, että kappale loppuu basso-sooloon. Ja seuraava alkaa rumpusoololla. Noin alkajaisiksi.

Tein henkilökohtaisen uroteon ja kaivoin kynän esille. Tekstejä ei ole syntynyt koko poppoolta sitten vuosituhannen vaihteen, joten päätimme laskea rimaa ja aloittaa jälleen. Vaikeaa oli. Sitä rimaa piti sitten käyttää saunan takana, mutta ainakaan muste ei ole vielä kuivunut. Laitan vaikka tänne näytteen, kun saan kertosäkeen mieleisekseni. Tämä on lupaus, ei uhkaus.

-Pekka-